Miten voi ihmislasta jännittää näin mahoton? En ees itekkään tiiä mikä tässä jännittää.. Koko ajan on semmonen tunne että kohta tapahtuu jotain jännää, mutta kait ne on nuon lähestyvät synttärit. Niitä on ootettu kovalla työllä 3 vuotta, VAPAUS! On ollu kyllä yhtä helevettiä asua mummin tykönä, mutta kohtapa se loppuu tuo määräily, lain mukaan täysikänen, kellään ole mitään sanomista enää. Järki tieten pitää ottaa käteen ja heittää kaikki sekoilut pois. Vaikeuksia niistä vaan tulee.
Loma tuli ja loma meni, rauhallisesti tuli otettua. Huomena sitten raastava paluu arkeen ja töihin. Ei vaan kiinnosta,töitä joista ei makseta ja siitä ei saa ko pahan mielen. Mutta jos näin ”järkevästi” ajatellaan niin kohta on kesäloma.. Ei ole enään kauaa, maaliskuukin on jo kohta puolissa välin. Tai sehän on jo.
Tässä taija olla muutakaan niin tottapa tässä joutaa lenkille lähtemään, ilmaki on niin hyvä (: Pikkunen pakkanen tuppaa olemaan mutta eipä tuo minua haittaa.. Mutta nyt häivyn täältä kiusaamasta ja lähen ulos ja sitä kautta jonnekki.