Palomiehen ammatti, jokaisen pikkupojan haave. Alotetaampas kirjoittaminen. Kaikki alkoi siitä kun oli pieni poika, noin 4 vuoden ikäinen. Ensimmäistä kertaa pääsin kurkkaamaan paloaseman ovista sisään ja tutustumaan palokalustoon, muutama minuutti myöhemmin räpsähti keikka päälle. Siitä se kiinnostus lähti.
Kerrompa tässä ekassa kirjotuksessa vähän itsestäni jonku verran ja mihin ollaan päädytty. Synnyin Kemijärvellä 20.03.1993 klo 20.49. Kemijärvellä yhä asun ja opiskelen Itä-Lapin ammattiopistossa Logistiikka-ja varastoalaa. Kuten jo tuossa alkupäässä kirjotin, että kiinnostus palomiehen ammattiin tuli 4 vuotiaana. Noh,noin 2 vuotta sitten aloitin Kemijärven VPK;ssa, nuoriso-osastossa. Vielä joudun oottelemaan että pääsen sammutustyökurssille ja siitä sitten hälytysosastoon sammutusmieheksi. Minulla on ollut muutenki jo kiinnostusta Palo-ja pelastustoimesta melkein koko ikäni,tai ainaki sen verran mitä muistan. Isäni oli aikoinaan 80-luvun taitteessa sammutusmiehenä kyseisessä VPK;ssa, ja kertoi minulle aikoinaan että mitä hän joutui tekemään kun keikka räpsähti, sielä oli vaikka mitä. Maastopaloja, tulipaloja ja liikkenneonnettomuuksia. Nehän kuulostaa jo muutenki pienen pojan korville uskomattomilta asioilta.
2 vuotta sitten ku aloitin VPK toiminnan, niin tiesin ja vannoin itselleni että tästä se lähtee, tie Pelastusopistoon ja toteutan elämäni suuremman haaveeni. Mikään ei tuntunut niin hienolta kun sai vetää sammutusasun päällensä ja laittaa paineilma-pullon selkään, silloin tiesin että tästä en päästä irti.